Purjehduskausi avattu

Isällä oli tapana aloittaa kausi aikaisin. Usein vappuna, viimeistään äitienpäivänä. Isä oli myös ylpeä siitä, että hänen aikanaan Puhois liikkui paljon ja osallistui viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana jok'ikiseen höyrypursiseuran regattaan yhtä lukuunottamatta. Vuonna 2012 jäi Imatran regatta väliin, koska Puhois oli silloin vielä tuubiremontin takia telakalla. Meille isän saappaat ovat varmaan vielä pitkään auttamatta liian suuret, mutta iloitsemme silti siitä, että ensimmäinen lähtöhuuto traagisen sukupolvenvaihdoksen jälkeen huudettiin kuitenkin vielä heinäkuun puolella.

Kun olimme saaneet luvan koeajolle, alkoi halonotto. Pitkälle reissulle ei lähdetty, vaan päätettiin hakea Kaisa töistä S/S Paul Wahlilta satamasta. Konemestareita paikalle saatiin jopa kaksin kappalein: Kapo ja Paji. Sopivasti illan suussa paikalle saapui myös Marja Sannikka poikineen.

Hyvin meni ajot, vaikka nenäliinojahan minulta kului taas tukku. Oheisen pienen videopätkän kotisatamaan paluusta lähetin myös höyrypursiseuran FB-ryhmään varustettuna hartaalla toiveella, että isä näkisi tämän. Kun Olavi näki minun jälleen pyyhkivän silmiäni, totesi hän siihen osuvasti - ja kuin suoraan isän suusta -  että "elämä jatkuu ja laivat kulkee!" Nämä ovat hämmästyttävän selvästi täsmälleen juuri ne sanat, jotka isä itse olisi tässä tilanteessa lausunut.

Takaisin Laitaatsiltaan päästyämme nautittiin tietysti laituriintulomaljat ja syötiin. Taivaalla oli uskomattoman komea kaksoissateenkaari. Toivottavasti se on hyvä merkki.

Isän Havanna Clubi -varastot vaikuttavat ehtymättömiltä.

Aikuisten pöytä ....

... ja lasten pöytä